Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Elokuu

Elokuu on elonkorjuun ja rukiinkylvön aikaa. Ruista Tuulilaaksossa ei kylvetä, mutta marjapensaissa ja hillokattilan ääressä aikaa kuluu - elonkorjuuta sekin.

Eilen kuvasin pässien tarhan asukkaita. Tänä vuonna olen ollut toiveikas erityisesti yhden asian suhteen. Arvatkaas, mikä se on!


 Ei, ei näy Ramindolla tai Pontuksella.



Esikon pojalla on jo aavistus.


Pojat rientävät rapsutettaviksi. Mutta tästä kuvasta varsinainen asia ei kyllä selviä.


Mutta tästä Alman komean pojan poseerauksesta voi jo päätellä jotain.

Ai että mitä?

No, tänä vuonna olen toiveikkaina katsellut poikien päälakia, josko jollekin kasvaisi komeat kippurasarvet. Pieniä nysäsarvia on melkein jokaisella, mutta ehkä niitä kippuroita saa vielä odotella.



Hei! Rapsuta nyt vielä vähän! Älä mene!


Tasapuolisuuden vuoksi on kuvattava myös tyttöjä. Laitumen kesämökki on viihtyisä ja varjoinen paikka, jossa voi haukata välipalaa, kuten Ilokas tässä.


Mutta hauskinta on kuitenkin ulkosalla. Kalliolla voi vanhempikin uuhi innostua loikkimaan kuin nuori karitsa.

Kaunista elokuuta ja runsasta sadonkorjuuta jokaiselle!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Aamutoimia

Mitä Tuulilaaksossa puuhataan kesäaamuna kello kahdeksan?



"Huomenta! Kuis sää olet noin myöhässä? Mää olen vartonut suo jo monta minuu... eikun tuntia!"


"Tänne niitä kauroja ja vähän äkkiä! Mä ja pojat kuollaan nälkään!"


"Mitäs sä nyt tänne laitoit? Häh? Heti mulle kaikki!"

 
Toisilla on erityiskohtelu ja erityisherkut. Mutta kun Hammaspeikko on äidin pikku mussukka!


"Et kuule viittis meillekin vähän antaa safkaa? Varmasti kuuluu Lapualle asti, kun meidän mahat murisee!"


 "Nytkö sä vasta tulit? Mikä siinä on, että niitä lampaita pitää hyysätä koko aamu? Eikö me olla sulle tärkeitä, häh?!"


"Hei, muistithan sä meidätkin! Muutetaan kohta naapuriin, jos ei ala palvelu parantua. Hei, onko sulla leipää, ja jyviä ja herneitä ja vähän kaupan kananruokaakin. Ja salaattia meille kans. Kiva!"

Huh, onneksi en oikeasti tiedä, mitä pihan porukka ajattelee. Joukosta muuten puuttui vielä kani, toinen koira, kissa ja iso joukko muita lampaita ja kanoja, jotka eivät ole varsinaisia linssiluteita. 

Nyt, kun olen virkavapaalla, minulta kysytään usein, kuinka saan päiväni kulumaan. Se ei ole ongelma, lähinnä mietin, miten saan päiväni riittämään. Mutta ainakin elän täyttä elämää, juuri tässä ja nyt.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Farmari-tunnelmia

Sillä välin, kun Tuulilaakson maatiaiskanat patsastelivat siipikarjaosastolla, seisoi emäntä Etelä-Pohjanmaan lammaskerhon pöydän ääressä. Kerhon pöytä oli mukavan runsaan näköinen, päivystäjiä riitti, samoin asiakkaita.


Muiden lammastuotteiden keskellä ammuivat Tuulilaakson huovutetut lehmät...


ja pönöttivät kasvivärjätyt rygja-langat.


Nenän huovutustyöpaja herätti paitsi kiinnostusta, myös hilpeyttä.


"Jos vanha nenä kyllästyttää, täällä voi tehdä uuden, värikkäämmän!"


Ja monenvärisiä neniä marmorikuulan ympärille huovuttaen pajassa syntyikin.


Osaston vieressä oli aitaus, jossa järjestettiin mm. kerinnän sm-kilpailut. Pikavauhtia villoistaan päässeet pässit nauttivat elämästään kisan jälkeen. Osa kotieläinosastoista oli suorastaan idyllisessä ympäristössä.


Ja lokoisat oltavat oli myös varsinaisissa näyttelykarsinoissa. Jatkuvasta ihmisvilinästä huolimatta eläimet osasivat myös rentoutua.

Kaikkiaan Seinäjoen Farmari-näyttely oli elämys myös minulle. Tutustuin moniin lammasihmisiin, sain kutsuja markkinoille, keskustelin kasvivärjäyksen ja huovutuksen saloista, näin monia upeita eläimiä ja tietenkin sain myös kaikki rahani pikavauhtia tuhlattua,

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Maatalousnäyttelyyn

Tuulilaakson Jose-kukko matkusti tänään suureen kaupunkiin. Jottei tulisi vaimoväkeä vallan ikävä, hänellä oli mukana kaksi frouvaa, yksi kumpaankin kainaloon.


Loppuviikon herra viettää varsin tilavassa hotellissa aivan Seinäjoen keskustassa. Huoneen varusteisiin kuuluu paitsi hieno näköala, niin myös munintapesä, orsi kuin kylpyvatikin. Seurastakaan ei ole pulaa, mutta onneksi toiset kukot eivät ihan verkkoseinän takana asusta - säilyy naapurisopu.


Tämän kaupunkimatkan tarkoituksena on tärkeä edustustehtävä. Tuulilaakson pikku parvi saa edustaa maatiaisia kanakantoja Farmari-maatalousnäyttelyssä kaikkien rotukanojen ja hybridien keskellä.

Tervetuloa moikkaamaan Josea siipikarjaosastolle!