Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 27. lokakuuta 2012

Tuparit

Tänään Tuulilaaksossa on vietetty tupareita. Uusi lampola valmistui vihdoin ja frouvat pääsivät muuttamaan sinne.

Mutta kun mielipidettä kysyttiin, ponitarha ja suojainen pihattotalli olisivat frouville kyllä kelvanneet talveksi. Lampaat eivät pikku pakkasista säikähdä ja ulkoilevat mielellään säällä kuin säällä. Itse asiassa lampaiden pakkasraja on tutkimusten mukaan peräti - 40 astetta!

Dina ottaa mielellään päivätorkut lumessa, vaikka olisi sisätilojakin tarjolla.


Vaan ei auta. Kun saatiin vihdoin valmiiksi näin viihtyisä uusi lampola, oli ihan pakko muuttaa.


Kun huoneistoon kannettiin sisään se kaikkein tärkein huonekalu, eli uusi heinäpaali, alkoivat mielipiteet myös bää-joukossa muuttua.




"Tää on niin hyvää, maista vaikka!"

No en maista. Sen sijaan hitsattiin paalin ympärille isosilmäinen verkko, ettei hukata hyvää heinää pehkuihin.


Iita-koira luuli taas maailmanlopun tulevan, kun hitsi otettiin esille. Onneksi lenkki pakkasillassa pelasti koirulin päivän.

Mutta emäntää ilahduttaa se, että lampaat saatiin vihdoin uuteen kotiin. Tosin vielä on uimurikuppi laittamatta ja parvelta puuttuu muutama lankku ja...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Pöllöarvonta

Ystäväni Kivitasku -blogissa on upeiden pöllökämmekkäiden arvonta. Koska kyseessä on kovin harvinainen pöllölaji, kannattaa osallistua arvontaan!
Tuulilaaksossa huovutusinnostus jatkuu ja jatkuu. Kuvaan pääsi keväänvihreä pikku pussukka.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Käsitöitä ja kirjaimia

Käsityö- ja kirjasyksy on koittanut. Tuulilaaksossa ensinmainittu ilmenee siten, että iso emäntä ja pikku emäntä näpräävät ja huovuttavat, ompelevat ja suunnittelevat. Kaikista suunnitelmista ei (onneksi) tule totta, mutta aika moni työ etenee valmistusvaiheeseenkin. Pakkokin on, kun innostuksen puuskassa tuli ilmoittauduttua muutamiin joulumyyjäisiin.

Ensin oli kasa kirpputorilta löytyneitä kierrätysnappeja. Herkullisen näköisiä, eikös vaan!


Sitten erehdyimme vierailemaan Ylistaron kehräämössä. Oi, oi.


Ja kun huovutusvilloja on ennestäänkin ripakopallinen, puhumattakaan vielä karstaamattomista Tuulilaakson lampaiden omista villoista, niin suorastaan on pulaa runsaudesta.

Mitä sitten on syntynyt?

Paljon mikään ei ole ihan valmista vielä, enemminkin vaiheessa.


Pieniä rintaneuloja, kännykkäpussin tai tossujen koristeita.


Huovutetuista kännykkäpusseista puuttuvat vielä nauhat. Napit on kuitenkin jo ommeltu paikalleen.


Pienempi emäntä on kuunnellut ahkerasti äänikirjoja ja huovuttanut pieniä palloja. Palloja on syntynyt paljon, sillä Me Rosvolat ja Iso-Hemmin Arkku oli melko pitkä kirja... Palloista syntynee aikanaan koruja, luulen ma. Ja huovutettuja korurasioitakin on Tuulilaaksossa värkätty, niistä kuvia joskus toiste.

Jotain valmistakin on sentään. Mutta kunnia ei kuulu kokonaan Tuulilaakson väelle vaan anopille, joka on kutonut pienelle emännälle sukat kesällä kasvivärjätyistä langoista. Muistelen, että raparperia on tummempi vihreä ja koiranputkea vaaleampi.



Käsitöiden ohella syksy on kirjoittamisen aikaa. Kesällä naputeltu ponipäiväkirja on korjailtu ja vielä uudelleen korjailtu ja on parhaillaan Selkokeskuksessa selkokielen tarkistuksesta. Se on siis hevosselkokirja, jonka toivottavasti jonain päivänä näen kansissa.