Pikkuruisen tutkimusaseman ovi oli kauniisti ajan patinoima. Valassaaret on linnustonsuojelualue, jossa rengastetaan ja tutkitaan lintuja. Kaikenlaisia siivekkäitä näkyikin, merikotkasta kottaraiseen. Kuulemma saarella asuu kesäisin myös lampaita, mutta harmikseen Kanakko ei nähnyt ainuttakaan pikku päkättiä.
Osa saaren linnunpöntöistä oli jo harmaantunut ja jäkälöitynyt komeasti.
Luontopolku kuljetti Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen retkeläisiä halki kauniin saaren. Metsiä, kivikoita, katajikkoja, linnunlaulua ja muistomerkkejä - kaikesta kertoi leppoisasti oppaamme Vesa Heinonen.
Mitä kaikkea onkaan nähnyt vanha venevaja? Majakanvartijat eivät enää ahkeroi saarella, silakanpyytäjiä ei juuri näy. Sen sijaan vajan uusia tuttavuuksia ovat turistiryhmät ja lintujen tutkijat.
Valassaaret oli hieno elämys. Ainoastaan Ronjan ja Birkin keväthuuto jäi kuulematta, eikä valkovuokkojakaan tainnut näkyä. Sen sijaan Kanakko sai kiivetä majakkaan ja maistaa suomyrttiä, jolla on ennen vanhaan paranettu viinan makua ja väriä. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti