Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



tiistai 29. toukokuuta 2012

Maisema on kaunis nyt

Tuomet kukkivat ja voikukat. Maisema on vihreä ja tuoksuva. Parhaassa maalaismaisemassa laiduntavat lehmät, kiitävät pääskyt ja lepattavat perhoset.


Järvikin on hieno. Jos Tuulilaaksosta jotain puuttuu, niin se.


Kanakko perheineen aloitti kesän vuokramökillä Lappajärvellä. Oli lapsia, elämää, onkimista, hyvää ruokaa, vesileikkejä ja taidenäyttely sormiväritöistä. Mitä siitä, että vesi oli vielä kylmää, kun sai päivälläkin saunoa!

Mutta eivätkös maisemaa kaunista myös pienet ponit ja ponitytöt? Kanakon mielestä tosin poni näytti letitettyine häntineen ihan pieneltä possulta, mutta ponityttöjen mielestä letti kuului häntään kuin, kuin...  kärpäset kesään?


Kanakkoa harmittaa olla edelleen kännykkäkameran varassa, mutta ei auta. Onni onnettomuudessa on se, että kamera on melkein aina mukana (jos ei ole hukassa), joten kuvia tulee napattua eri paikoista.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Kaviot kohti taivasta

Tuulilaakson eläinlajisto on viime viikkoina kokenut mullistuksia. Äänekkäät Muru ja Kuikka -kalkkunat lähtivät uuteen kotiin ja tilalle tuli lainaponi. Rasmus III on alle metrinen shetlanninponiruuna, joka pikkuruisesta koostaan huolimatta on mielestään ISO hevonen. Ratsun virkaa hän ei kovin piittaa toimittaa, mutta ajoponina olo on hänestä ihan jees-hommaa.


Pikku-Kanakko harjaa ponia niin usein, että Kanakko epäilee ponin olevan kesän lopussa täysin karvaton.


"Tämä se on oikeaa hevosen hommaa!" Rasmus tuumii ja laittaa pikku kaviota toisen eteen.


Uudessa tarhassa on hyvä rentoutua raskaan työrupeaman jälkeen. Hihii, ja taas riittää Pikku-Kanakolla harjattavaa!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Poni tulossa!

Tuulilaaksossa on viime viikkoina pörissyt moottorisaha, murissut traktori ja paukkunut vasara. Pikku-Kanakon hoitoponin tuloaika on sovittu ja sitä ennen on saatava tarha ja talli valmiiksi.

Tietenkin kaikki alkoi siitä, että kaivon luona oleva kanatarha piti kääntää, jotta saattoi siirtää siihen viereen kalkkunatarhan. Sitten oli purettava kaksi kanatarhaa. Ja siirrettävä yksi koiratarha, jotta saattoi päästä tasoittamaan tarhan pohjaa, levittämään siihen suodatinkangasta ja kippaamaan hiekkaa.

Kuulostaa työläältä, ja täytyy tunnustaa, että Tuulilaaksossa tarhan rakentelu on melkein jokakeväistä puuhaa, milloin nikkaroidaan kalkkunatarhaa, milloin koiratarhaa. Jospa ensi keväänä oltaisiin ihan rauhassa, eikä haaveiltaisi uusista tulokkaista eläintarhaan?




Onneksi talon isännällä kuitenkin on kätevät kädet ja käteviä apuvälineitä Kanakkojen suunnitelmien toteutukseen. Kiperin vaihe tänä keväänä oli, kun piti saada kanatarha purettua niin, ettei sen kattoon nojaava varpuspönttö tipu. Ei tippunut ja varpusperhe jatkaa onnellista perhe-elämäänsä lampolan seinällä.

Kun ihmiset ahkeroivat, eläimet nauttivat keväästä: tiput kasvavat ja osa on jo lähtenyt uusiin koteihin. Lampolan lapset, Elle-Riikka, Late, Esikko ja Einari, kasvavat hurjaa vauhtia ja nauttivat huolettomista karitsanpäivistä. Paras hetki päivässä näyttää olevan, kun Kanakko kantaa lampolaan ison kasan heiniä: kukaan lapsi ei voi vastustaa heinäkasassa hyppelyä.