Kirjallista elämää

Jossain tanskalaisen maajussin leikkimisen ja Oi ihana toukokuu -touhotuksen välillä olen ehtinyt lukemaan kirjojakin tänä kesänä. Ilkkaan on valmistumassa arvostelupaketti, jossa ollaan matkalla. Siihen sain mahtumaan vasta lukemaan opetteleville tarkoitettuja kirjoja, kuten Baggen Maailmalla, Venhon Otto loikkaa ojan yli ja Marttisen Lemmikkien lentomatka. Vähän isommille matkaajille puolestaan sopivat Ahon Urpukas ja Kohosen Kumisevan kiven arvoitus. Ja arvata saattaa että matkoja tehdään moneen paikkaan, niin fantasiamaailmoihin, esihistoriaan kuin Helsinkiin ja ulkosaaristoonkin.

Muista tänä kesänä nautituista lasten- ja nuortenkirjoista on pakko mainita Mulliganin Roskaa. Siinä olivat läsnä toveruus, äärimmäinen köyhyys, seikkailu ja myös ilo. Kirjasta on tekeillä elokuva. 

Funken uusin suomennos on nimeltään Reckless, kiveen kadonnut. Tähän oli hitusen pettynyt, mutta olen varma, että toiminallisen fantasian ystävät pitävät Indiana Jones -tyyppisestä sankarista ja synkeästä Grimmin satujen fantasiamaailmasta.

Sokerina pohjalla mainittakoon ei kovin  uusi, eikä edes nuortenkirja, vaan aikuiseen makuun sopiva  Maguire: Noita, Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot. Tätä romaania on pidetty pahuuden analyysinä, mutta eipä sympaattisesta, vihreäihoisesta, anteeksiantoa janoavasta noidasta millään saa kovin pahaa. "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista", kirjoitti runoilija. Niin, mitä se pahuus sitten on?