Tänään ei satanut. Syreenien kukat ovat valuneet maahan. Muistot niistä törröttävät yhä oksien päissä hiukan surullisina. Mitä niistä! Minulla alkoi tänään vapaan kanakon elämä.
Vapautta tulee jatkumaan peräti viisi viikkoa. Se on täydellinen aika olla kotona, sillä siinä ajassa ehtii jo oleentua, ehti käännellä kylkeä ja ähistä: saisivat ne työt jo kohta alkaa.
Lomatyölista on toki kirjoitettuna. Siihen kuuluu monenlaista kirjoittamista: yksi artikkeli Onnimanniin, arvosteluja Ilkkaan, novellin viimeistely, lastenromaanikäsiksen kirjoittamista ja ehkäpä vähän odottelua kustantajilta. Mitäkö odotan? No vastauksia toisen kirjoittajan kanssa yhteiseen lasten kertomuskokoelmaan. Menisikö läpi isolta kustantamolta? Innostuisiko joku pieni ja ketterä? Aika näyttää, mutta tuskin tämä loma-aika vielä.
Viimeinen Onnimanni-lehti ilahdutti monellakin tapaa. Artikkelini pienistä kustantajista oli mahtunut lehteen ja siitä oli tullut peräti neljä sivua pitkä. Sen lisäksi, yllätys yllätys, joku kirjallisuuden opiskelija (?) oli kiinnostunut lehmärunoistani ja kirjoittanut niistä artikkelin. Ajatus runoistani akateemisen mielenkiinnon kohteena tuntuu hämmentävältä mutta mukavalta. Ihan kuin olisin oikea kirjailija. Pitäisikö viimein hakea liiton jäsenyyttäkin? Mitä uutta se toisi elämääni?
Ihan konkreettisesti aloitin lomani istuen hetken puutarhatuolissa. Kissa tuli syliin kehräämään ja 11 kalkkunaa tulla vaapotti ihmettelemään minua. Aurinkokin pilkahti pilvien lomasta. Ei hassumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti